Taas mä tein sen, omaa mukavuutta uhmaten. Hyppäsin suoraan syvään päähän…
Saman tein vajaat kolme vuotta sitten ja hengissä selvisin. Ja vieläpä oikein hyvin tuloksin.
Tällä kertaa hyppy vaan ei ollut niin iso, työnantaja pysyi samana, vaikka asiat ja teemat muuttuivat. Aloitin siis uuden projektin, aiheen parissa, joka on itselleni vielä melko vieras. Ja aina kun työkuviot muuttuu, tulee myös arvioitua omaa osaamistaan hieman kriittisemmin. Mitä mä oikein osaan, vai osaanko mitään? Olenko riittävän hyvä?

Mikä saa minut sitten aika ajoin hyppäämään asioiden pariin, josta en tiedä entuudestaan oikein mitään, ja jossa osaamiseni joutuu suurennuslasin alle?

No en kyllä yhtään osaa sanoa! Ehkäpä pieni masokisti sisälläni kannustaa uhmaamaa kaikkea tuttua ja turvallista, hyppäämään aika ajoin pois omalta mukavuusalueelta. Oppiakseni taas jotain uutta, haastaakseni itseäni ja ymmärtääkseni asioista taas vähän enemmän. Tai sitten vaan luotan tyhmän rohkeasti kykyihini ottaa asioista selvää… selviytyä ja innostua onnistumisista. Aina ne asiat kuitenkin liittyvät johonkin mikä itseäni kiinnostaa, muuten tulee liian raskasta.

Ja täytyy kyllä myöntää, ettei se aina niin hyvältä ajatukselta heti hypyn jälkeen tunnu.
Olla itselle täysin vieraalla maaperällä, jossa paljon kirittävää ja opittavaa. Olla asiantuntijana ja kehittäjänä roolissa, jossa et tunne olevasi ollenkaan vakaalla pohjalla. Yleensä se kyllä ajan kanssa palkitsee – huomaat ymmärtäväsi asioita ja pystyt tuomaan omalla persoonallasi ja osaamisellasi myös jotain uutta yhteiseen tekemiseen. Selviät sittenkin ihan voittajana! Tänä päivänä työelämä myös taitaa olla tällaista, jatkuvaa muutosta ja uuden oppimista.

Kasvumatkalla asiatuntijan, kehittäjän ja luovan ongelmanratkaisijan rooliin

Kolme vuotta sitten sain mahdollisuuden hypätä täysin uuteen; kehittyä viestijänä ja tehdä samalla tunnetuksi hämäläistä ruokaa ja ruuantuottajia Kasvua Hämeessä -teemaohjelman alla. Paljon ehdittiin ja monessa onnistuttiin. Syntyi Taste of Häme -brändi, Avoimet maatilat tapahtumasta kehittyi yksi Hämeen vetovoimaisimmista kesätapahtumista, vaikuttaja- ja kuluttajatyö oli aktiivista, viestintä mittareiden mukaan kiinnostavaa ja onnistunutta. Ja mikä parasta; saatiin hankkeen avulla aikaan konkreettisia asioita. Nyt voin sanoa kehittyneeni myös aimo harppauksen viestinnän asiantuntijana ja kehittäjänä. Ja mikä parasta, työ jatkuu, vaikka hanke päättyy.

Seuraavaksi hyppäänkin sitten julkisten hankintojen ja niiden elinvoimavaikutusten ihmeelliseen maailmaan projektipäällikön tehtävissä. Aiheen pariin, joka on itselleni vielä melko vieras. Taas siis omalle epämukavuusalueelle. Hups!

Aihe kyllä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja onhan siinä sanat #elinvoima ja #häme, jotka eivät ikinä voi johtaa muuhun kuin hyvään lopputuloksekseen 😉.  Reilu vuosi tiedon etsimistä, yhdistelyä, ymmärrystä, kiteytystä, ideointia, konkretisointia sekä konseptointia, ja ollaan taas asian ytimessä.  

Uskon, että tässä työssä pääsen hyödyntämään myös omaa muotoiluosaamistani, ilman ennakkokäsitystä lopputuloksesta. Se kutkuttaa! Varmasti vahvuuksiani ovat myös hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, taito kiteyttää asioita ja viestiä ymmärrettävästi, kokonaisuuksien hahmottaminen sekä valmiit verkostoni Hämeessä. Eli tulta päin vaan – hyvä siitä tulee, vaikka välillä kauhistuttaa!

Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa sata pistettä myös omalle esimiehelleni Päivi Rönnille MTK Hämeestä, joka aina jaksaa uskoa ja kannustaa, antaa tilaa (ja aikaa!) kehittymiselle ja kasvulle. Mahdollistaa. On hän kyllä rohkea – kiitos kun luotat <3.

Ja jotta asiat pysyisivät balanssissa, kulkee oma yritystoimintani tässä rinnalla. Sen suhteen olen saanut tehdä asioita, jotka varmasti tunnen ja osaan; myyntiä ja markkinointia. MyHappyHämeen ensimmäinen vuosi on mennyt uskomattoman hienosti. Pieniä töitä olen ehtinyt tässä palkkatyöni rinnalla tehdä koko vuoden, ja tänä syksynä asialle saatiin raivattua kalenterista taas hieman lisää tilaa, kun siirryin nelipäiväiseen työviikkoon palkkatyössäni MTK Hämeellä. Eihän se vielä paljon ole, mutta hiljaa hyvää tulee. Tässäkin.

Kivaa syksyä kaikille, luotetaan omaan osaamiseemme!

-Karita-