BLOGI

Mitä sinulle kuuluu?

Tätä kysymystä olen pyrkinyt menneenä vuonna entistä aktiivisemmin kysymään ystäviltäni, tuttaviltani, kollegoiltani ja asiakkailtani. Ja myös aidosti kuuntelemaan vastausta. Enkä sen takia, että näin pitäisi kohteliaisuudesta tehdä, vaan siksi, että se oikeasti minua kiinnostaa. Tuntuu, että moni on viime aikoina paininut oman jaksamisensa kanssa. Töissä on kiire, tai töitä ei ole, korona ei tunnu helpottavan otettaan tai helpottaa, ja sitten taas lyö märällä rätillä päin naamaa, jatkuva epävarmuus ja muutokset rassaa…

Ja täytyy kyllä tunnustaa, että myös minulla, yleensä asioihin hyvin realistisesti ja positiivisesti suhtautuvalla henkilöllä on turnausväsymystä tämän ison K:n kanssa elämisestä. Tai ei ehkä niinkään turnausväsymystä sen kanssa elämisestä, vaan surua, huolta ja ihmetystä siitä kahtiajakautumisesta ja vastakkainasettelusta, jonka se on saanut meissä ihmisissä aikaan. Valtavasti vihaa, syytöksiä ja mielipahaa. Ja usein ihan turhaan. Toki minullakin on asiasta mielipide; otan rokotteet ja opettelen elämään taudin kanssa, niin kuin mielestäni meidän kaikkien pitäisi, jotta tämä yhteiskunta ei halvaantuisi. Se siitä.

Valinnat ratkaisevat

Hyvinvointi on vaikea asia. Itselleni se tarkoittaa sitä, että teen asioita ja valintoja, joista minulle tulee hyvä mieli. Tietoisesti. Urheilen sopivasti, liikun luonnossa, syön hyvin, vietän aikaa perheeni kanssa, näen ystäviäni, touhuan eläimien kanssa, nukun riittävästi, pyrin tekemään töitä, jotka koen merkitykselliseksi. Aika yksinkertaisia juttuja, mutta liian usein omista hyvinvointiteoista tinkii, jos aika on kortilla – pienet lapset, heidän harrastuksensa, työt ja mitä näitä selityksiä nyt onkaan…Itse en näistä tingi, koska muuten minusta tulee huonompi versio itsestäni, ja se taas ei ole kenenkään etu… Itsekästäkö? No ei todellakaan!

Toisinaan joku kysyy minulta, miten ehdin ja jaksan tehdä tämän kaiken. No aika helposti. Suunnittelen, aikataulutan ja näen vaivaa, jotta itselleni ja sitä kautta myös perheelleni hyvää tekevät asiat mahtuvat jokapäiväiseen elämääni. Olen aina ollut mielestäni myös aika hyvä organisoimaan. Myös työnantajallani palkkatyössäni on iso rooli jokapäiväisen hyvinvoinnin edistämisessä. Minulla on ”lupa” jaksottaa ja tauottaa omaa työtäni, hoitaa palavereita kävellen, käydä liikkumassa kesken työpäivän – pääasia, että asiat hoituvat ja työt tulevat tehdyksi. Pieniä asioita, suuria vaikutuksia. Ja myös osittainen yrittäjyys tietysti mahdollistaa paljon asioita.

Valitettavasti näin ei taida olla ihan kaikilla, vaikka voisi kuvitella, että jo tänä päivänä olisi ymmärretty, että me ihmiset olemme työnantajan tärkein, ellei ainoa voimavara. Miksi työntekijöiden hyvinvointiin ei kuitenkaan kaikkialla edelleenkään resurssoida? Puheissa kyllä, muttei käytännössä. Kun työntekijä voi hyvin, yleensä yrityskin voi hyvin. Ne yritykset, jotka ovat tämän ymmärtäneet, saavat myös parhaat työntekijät ja olemassa olevat osaajat pysyvät. Eikä työhyvinvointiin panostaminen aina tarkoita isoja rahallisia satsauksia, se voi myös tarkoittaa pieniä vapauksia ja annettuja mahdollisuuksia. Luottamusta. Aitoa halua ja tahtoa. Hyvää ilmapiiriä ja iloisia ihmisiä.

Liikkuva menestyy paremmin?  

Mitä sinulle kuuluu, miten teillä jaksellaan – on kysymys, jota olen viime aikoina päässyt usein myös työni puolesta kysymään yhteistyöprojektissa Liikkuva Suomi hyvinvointivalmennuksen parissa. Ihan mahtava palvelu, jota on ollut ilo sparrailla eteenpäin ja tarjota asiakkaille. Tässä hyvinvointivalmennuksessa alan parhaat asiantuntijat auttavat rakentamaan yritykselle hyvinvointikulttuuria, jossa tasapainoisempi elämä johtaa parempaan suorituskykyyn arjen tekojen kautta. Eikä se tarkoita pelkästään liikettä, vaan myös lepoa, palautumista, mielen hyvinvointia ja hyvää ravintoa. Tasapainoisempaa elämää itselle sopivalla tasolla. Asioita, jotka ovat itselleni kovin rakkaita ja tärkeitä.

Olen aina ajatellut, että kun pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta, jaksaa joka suhteessa paremmin. Olla parempi äiti, vaimo, työntekijä… tai näin se ainakin minulla toimii. Ja vastuu siitä on loppupeleissä vain minulla, eikä kenelläkään muulla. Kun asiat rassaa, pitää nähdä entistä enemmän vaivaa. Itselläni se tarkoittaa usein liikettä, koska liike on lääke. Se auttaa jaksamaan arjessa, nostaa mielialaa, edistää terveyttä, helpottaa stressiä ja luo kaikkinensa vahvemman ja paremman olon. Lisää onnellisuutta. Yhdessä ja yksin.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille – muistetaan kysyä ja kuunnella – mitä sinulle kuuluu?

-Karita-